Sorruin uusimaan HBO Nordicin tilaukseni pitkän tauon jälkeen ja tajusin vanhan suosikkini, The Officen (US), jääneen aikoinaan kesken. Kyseinen sarja on siinä mielessä ainutlaatuinen, että se päihittää hauskuudessaan brittiläisen alkuperäisversionsa – mutta tämä ei suinkaan ole ainoa seikka, jonka takia amerikkalaisessa Scrantonin pikkukaupungissa sijaitsevasta paperiyhtiön haarakonttorista kertova sarja on vertaansa vailla.
The Office käsittelee värikkäiden henkilöhahmojen ja välillä kipeänkin huumorin kautta työpaikalla syntyviä konflikteja rasismista konttorin lakkauttamisen uhkaan. Etenkin ensimmäisillä tuotantokausilla keskitytään osastonjohtaja Michael Scottin omintakeiseen (ja hyvin arveluttavaan) johtamistyyliin, joka usein aiheuttaa tai pahentaa syntyneitä ongelmia. Kaikesta kohelluksesta huolimatta Michael tarkoittaa yleensä hyvää, ja juroimmatkin alaiset vaikuttavat salaa pitävän hänestä. Työpaikkaromansseiltakaan ei voida välttyä: lemppariparikseni valikoituivat Pamin ja Jimin sijaan lopulta juuri Michael ja Holly.
Oli Michael Scott esimiehenä kuinka epäpätevä hyvänsä, ainakin yhdessä asiassa hän on oikeassa: töissä pitää olla myös kivaa, ja siihen Dunder Mifflinin Scrantonin toimistolla usein tähdätäänkin. Juhlapyhiin, perinteisiin ja kilpailuihin suhtaudutaan niiden vaatimalla intohimolla, ja hyvinkin erilaisista persoonista koostuva työyhteisö paljastaa yhtenäisyytensä aina tilanteen niin vaatiessa. Huh, yhdeksännen kauden jälkeen tuntuu kuin joutuisi hyvästelemään omat työkaverinsa!
Kuvat: Giphy