• Kuka?
  • Kartalla
  • Kategoriat
    • Vaihdossa
    • Reissussa
    • Kotona
    • Ajatuksia
  • Krediitit
Iina V

Balkan

Lyhyesti Belgradista ja vähän koko reissustakin

tammikuu 11, 2016 by iinavi Leave a Comment



Viimeistään Belgradiin päästessä (eli päivää vaille kaksi viikkoa sitten) tuntui siltä, että ratsastajapatsaita, linnakkeita ja basaareja on nyt nähty riittämiin. Kun matkan alkupäässä vielä märehdin, ehtisimmekö varmasti nähdä kaiken näkemisen arvoisen, neljän yön visiitti Serbiassa sujui uudenvuoden aukioloaikojen ja yllättävän kovien pakkaslukemien vuoksi kiireettömissä merkeissä syöden ja kahvitellen, suurkaupungin huokeista hinnoista ja katutaiteesta nauttien.




Kaksi ja puoli viikkoa kuulosti aluksi pitkältä ajalta, moni kiinnostava kohde – mm. Montenegro, josta haluaisin nähdä muutakin kuin aamuöisen bussiaseman, sekä Albania, ”koska Voldemortin kerrotaan viettäneen siellä kukistumisensa jälkeisiä vuosia”, kuten sisareni Jenni muistutti – piti pudottaa listalta. Reissu ei suinkaan tyydyttänyt Balkanin-nälkääni, vaan pikemminkin pisti haaveilemaan paluusta rantakelien aikaan…

Vaikka ulkoministeriön matkustustiedotteita lukemalla Balkanin maista saa helposti melko turvattoman kuvan (aggressiivisia kulkukoiria! mafioita! kerjäläisjengejä!), emme missään vaiheessa kokeneet oloamme turvattomaksi. Toki sesongin ulkopuolella kaupungeissa on rauhallisempaa, ja normaalilla valppaudella piti puolensa niin vaihtorahojen kuin muidenkin todennäköisimpien höynäytysten suhteen – onnistuimme välttämään ainakin klassisen kengänkiillottajahuijauksen Turkissa.

Eniten itseä häiritsi bussin ikkunoista ulos tuijotellessa se, miten niin kaunis ja ainutlaatuinen ympäristö onkaan voitu päästää paikoin suorastaan hautautumaan roskiin. Ymmärrän yhä paremmin, miksi ekspatit muistavat aina mainita kaipaavansa Suomen puhdasta luontoa.

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Belgrad

Savusumua, salepia ja saarron jälkiä

tammikuu 8, 2016 by iinavi Leave a Comment

Siirtyminen Pristinasta Sarajevoon sisälsi suurimmaksi osaksi Podgorican linja-autoasemalla vietetyn yön, joten saapuessa olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Päädyimme tietämättämme Itä-Sarajevon linja-autoasemalle, ja koska emme olleet vielä vaihtaneet markkoja tai tienneet oikeita trolley-linjoja, päätimme kävellä ”muutaman” kilometrin pituisen matkan keskustaan. Kilometrejä kertyikin lopulta noin kahdeksan.


Koko kaupunki on luodinrei’ittämä, Sarajevon ruusuja emme kuitenkaan nähneet. (Pekko muistutti myöhemmin, että nähtiinpä sittenkin yksi.)


Kuvien utuisuuden syypää on kaupunkia peittänyt paksu, pahanhajuinen savusumu, jonka syntyyn vaikuttavat teollisuuden, liikenteen ja kotitalouksien päästöt (polttopuulla lämpenevät kotitaloudet ovat yleisiä) sekä sijainti vuorten välisessä laaksossa. Jo Skopjessa törmäsimme – hieman epäuskoisina; savusumuako 2010-luvun Euroopassa? – samaan ilmiöön lievempänä, mutta Sarajevon tilanteeseen sitä ei voinut edes verrata. Keltaiselle linnakkeelle kapuaminenkin jäi maiseman blokkaavan sumuverhon takia väliin. Etenkään iltaisin smogin tiivistyessä ulkona liikkuminen, kaulahuivi suun eteen vedettynä hengityssuojien puutteessa, ei houkutellut yhtään enempää kuin oli välttämätöntä. Niistäessä paperiin jäi harmaa tuhru.


Istanbulissa tuli jo testattua turkkilaista kahvia (ja lokumia), mutta vertailun vuoksi maistoimme bosnialaista versiota. Perehtymätön suu ei huomannut mitään eroa. Myös rakiaa ja salepia, orkidean mukuloista valmistetusta jauhosta sekoitettua lämmintä juomaa, piti toki kokeilla.

Entäs ruokapuoli? Kävimme Sac-leipomossa syömässä burekia, juusto- tai lihatäytteistä piirasta. Vei voiton Istanbulissa nautitusta börekistä! Balkanilainen juoma- ja ruokaperinne turkkilaisvaikutteineen ei tuntunut eroavan suuresti maiden kesken, mikä ei toki estä mainostamasta kutakin juomaa tai ruokalajia juuri omana erikoisuutena. Kasvissyöjällä voi kuitenkin mennä sormi suuhun, sillä tarjonta on varsin lihapitoista.

  
Vanhakaupunki oli todella viihtyisä ja hyvin säilynyt, tosin pistää miettimään, kuinka moni voi elättää itsensä myymällä turisteille kuparikannuja… Ilmeisesti moni!



Yksi tunnetuimmista maamerkeistä, puinen Sebilj Brunnen -vesilähde basaarin aukiolla.


Merkkejä käydyistä sodista löytyy ympäri kaupunkia. Yksi hyytävimmistä on Sarajevon piirityksessä kuolleille lapsille omistettu muistomerkki. Puistossa näkyvät valkoiset tötteröt ovat hautakiviä.


Kävimme myös Srebrenican kansanmurhasta kertovasta Galerija 11/07/95 -näyttelyssä. Aihe on hirvittävä mutta näyttely hyvin toteutettu. Valokuvista, äänileikkeistä ja videopätkistä koostetun pysyvän osion lisäksi tiloissa on myös vaihtuvia näyttelyitä; meidän vierailumme aikaan sotavalokuvaaja Ron Havivin Blood and Honey: A Balkan War Journal, joka kiehtoi, kuvotti ja muistutti, miten vähän aikaa Balkanin konfliktista on kulunut, ja miten vähän sen tapahtumista todellisuudessa tietää. Illat menivät opiskellessa Wikipediasta lisää.

Summa summarum: ei ehkä hilpein mahdollinen kohde, mutta palaisin koska vain uudestaan.

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Sarajevo

Sarajevon sillat

tammikuu 7, 2016 by iinavi Leave a Comment

Ajattelin kirjoittaa Sarajevosta enemmänkin, mutta aloitetaan sen silloista. Bridges of Sarajevo paljastui Cannesissa vuonna 2014 esitetyksi ranskalaisdokumentiksi Sarajevon menneisyydestä, kiinnostaisi kyllä nähdä se.


Kuuluisin silloista lienee Latinalainen silta. Sen pohjoispuolella, jossa nyt sijaitsee museo, Musta Käsi -salaseuraan kuulunut 19-vuotias Gavrilo Princip ampui Itävalta-Unkarin arkkiherttuaparin. Miten pienistä sattumista ensimmäisen maailmansodan sytyttänyt tapahtuma olikaan kiinni – Princip oli proosallisesti ostamassa voileipää, kun näki Franz Ferdinandin ja vaimonsa Sofien avoautossaan. Muuan toinen serbinationalisti oli aiemmin samana päivänä yrittänyt salamurhata Ferdinandit heittämällä pommin, joka kuitenkin kimposi toiseen autoon ja haavoitti siinä matkustaneita vakavasti. Herttuapariskunta halusi vierailla näiden luona sairaalassa, jonne matkalla kuski erehtyi reitistä ja jäi peruuttelemaan kadunkulmaan. Bosniakit ja kroaatit pitävät Principia terroristina, serbit puolestaan vapaustaistelijana – Belgradista löysimme tämän mukaan nimetyn kadunkin.


Skenderijan terässilta tunnetaan paremmin ”Eiffel-siltana” – vaikka mitään todisteita ei ole säilynyt, legenda väittää itse Alexandre Gustave Eiffelin suunnitelleen vuonna 1893 valmistuneen kävelysillan. Totta tai tarua, samaa näköä Eiffel-tornin kanssa kiistämättä löytyy.


Kolmas silta komeilee Academy of Fine Arts of Sarajevon edessä. Festina lente -silmukkasilta on kolmen taideyliopiston opiskelijan suunnittelema ja valmistunut vuonna 2012. Nimi on latinaa ja tarkoittaa ”kiiruhda hitaasti” – fraasi kehoittaa, Wikisanakirjaa lainaten, tasapainottelemaan tekemänsä työn laadun ja nopeuden välillä. Ei hullumpi neuvo.

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Sarajevo

Joulu Pristinassa

tammikuu 6, 2016 by iinavi Leave a Comment

Euroopan kuopuspääkaupunki yllätti positiivisesti. Mielikuvat konfliktin runtelemasta ruutitynnyristä elävät sitkeästi, siitäkin huolimatta, että Pristina voidaan lukea nykyään yhdeksi Euroopan matkailijaystävällisimmistä kohteista: hintataso on alhainen ja valuuttana hieman yllättäen euro! Pienehkö keskusta vilisi nuoria ja tyylikkäitä asukkaita, eikä kahvilakulttuuri kuuluisine macchiatoineen kerää kehuja turhaan. Me kävimme viimeisen päivämme aikana kolmessa eri paikassa. Yksi vahva suositus menee Dit’ e Nat’ille.




Pääkävelykatu (Äiti Teresan bulevardi, jonka varrella hostellimmekin sijaitsi) joulutoritohinoineen ja runsaine koristeluineen olisi voinut olla mistä tahansa eurooppalaisesta kaupungista. Joulukuun 25. on katolinen juhlapäivä ja yleinen vapaapäivä, ja siinä missä ortodokseille pääpäivä on juliaanisen kalenterin mukaisesti vasta 7. tammikuuta, ei-kristityt (Pristinan väestöstä muslimeja on maan omien tilastojen mukaan noin 95 %) taas juhlistavat uuttavuotta jouluperinteitä mukaillen. Jokaiselle jotain.


NEWBORN-monumentin lisäksi tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat eriskummallinen kansalliskirjasto…


…sekä tietysti legendaarinen Bill Clinton-patsas! Amerikan entinen presidentti ansaitsi jalustalle nostamisensa ajamalla Naton puuttumista Kosovon sotaan pommituksin vuonna 1999.

Clinton ei kuitenkaan ole nuoren maan ainoa sankarihahmo. Vastaantuleva mies pysäytti meidät matkalla torialueelle tiedustellen kiinnostuneena, olemmeko kenties amerikkalaisia. Kun kerroimme mistä tulemme, hän hihkaisi: ”Ah, Ahtisaari! He has done so much for this country!” ja vaati kätellä meitä. Maakuva kohdallaan!


Harhailimme (ovi oli kutsuvasti auki, mutta sisällä ei ollut ristin sielua) myös etnografiseen museoon, jossa esitellään albaaniperinteitä Ottomaanien valtakunnan ajoilta säilyneillä tiluksilla. Keskityin lähinnä upeiden mattojen ihailuun.


Tähän veikeään M.Chat-kissahahmoon törmäsimme myöhemmin myös Sarajevossa useaan otteeseen!


Säröilyltä ei ole vältytty täysin – kuvassa parlamenttitalon seinä. Köyhyys ja järjestäytynyt rikollisuus ovat Kosovon suurimpia ongelmia. Pristinan kaduilla kuplii kuitenkin tarttuva elämänilo, ja kaupunki oli ehdottomasti suosikkikohteistani matkallamme.

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Pristina

Ljubljanan läpi juosten

tammikuu 4, 2016 by iinavi Leave a Comment

Paluupäivä Prahaan koitti viimein, raahauduin tänne edellisyönä ja muutaman tunnin yöunilla kello kahdeksan luennolle pitämään esitelmäosuuttani amerikkalaisesta vieraanvaraisuudesta…

Viimeisenä matkapäivinämme kohtasimme ensimmäiset logistiset ongelmat. Perjantaiaamuna Belgradissa nousimme ennen seitsemää ja juoksimme linja-autoasemalle vain kuullaksemme, ettei suoraan Ljubljanaan menevässä bussissa ole paikkoja jäljellä. Valuimme tuttuun kahvilaan odottelemaan yhdeltätoista lähtevää Zagrebin bussia ja kartoittamaan mahdollisia jatkoyhteyksiä sieltä Sloveniaan, mutta huonoltahan se näytti: hostellin check-in menisi kiinni yhdeksältä illalla, kun taas ainoa mahdollinen bussi Zagrebista Ljubljanaan lähtisi vasta yhdeltätoista ja olisi perillä puolenyön jälkeen.

Bla Bla Car kuitenkin pelasti nahkamme! Kyseinen sovellus oli meille uudehko tuttavuus, ja vaikka takaraivossa kaikuivatkin vanhempien ikiaikaiset varoitukset vieraiden kyytiin nousemisesta, parin tunnin pituinen ajomatka taittui mukavasti neljän slovenialaisnuoren kanssa tilavassa matkailuautossa ja jäi luultavasti bussia halvemmaksi. Ehkä kimppakyytipalveluja tulee jatkossa testattua Suomessakin.

Ehdimme siis hostellille likimain ajoissa, teimme pienen kierroksen keskustassa, haimme falafelit ja kävimme kaljalla Pekon opiskelukaverin ja tämän slovenialaisen tyttöystävän opastuksella. Joen toisella puolella kohoava linnakukkula, lohikäärmesilta ja kirjavat kivitalot näyttivät lumisateessa (häiritsevän märkää mutta kaunista) ja jouluvalojen loisteessa sadunomaisilta.


Sunnuntaina bussini kohti Wieniä lähti kahdentoista maissa, joten tuttavuus kaupungin kanssa jäi turhan lyhyeksi. Ljubljana tuntui just eikä melkein omanlaiseltani kaupungilta, joten jos suinkin ehdin, teen sinne ja samalla Budapestiin vielä reissun ennen paluulentoa Helsinkiin.

Wienin linja-autoasemalla yksikään kolmesta wifi-verkosta tai välipala-automaatista ei toiminut, ja jatkobussi Prahaan ilmestyi tunnin myöhässä. Kymmenen linjurissa vietettyä tuntia ei karman mielestä ollut riittämiin, sillä hyppäsin summamutikassa vielä yöbussiin, jolla matka Hostivariin jokaisen ympäröivän asuinalueen kautta kesti tunnin ja vartin verran. Nyt jokainen mukana ollut tekstiili haisee likasukilta eikä pyykkivuorosta ole tietoakaan, mutta se ei tätä lomanjälkeistä fiilistä vielä latista!

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Ljubljana

Uuteen vuoteen

tammikuu 1, 2016 by iinavi Leave a Comment

Luvatut matkapäivitykset loistavat edelleen poissaolollaan, osoitan syyttävällä sormella nyt kiukuttelevaa läppäriä. Olemme yhä toiseksi viimeisessä kohteessamme Belgradissa. Lupaan rustailla menneistä paikoista viimeistään ensi viikolla ennen lyhyeen esitelmä- ja tenttiputkeen sujahtamista, nyt lomaillaan kuitenkin vielä sunnuntaihin saakka (ja toivotaan, ettei kone levähdä ennen Suomeen palaamista.)

Mutta niin, vuosi se meni ja vaihtui jälleen. Ei ole tarjota rakettikuvia tai yhteisselfieitä, mutta ilta meni mukavasti Wats-klubilla.

En ole harrastanut varsinaisia uudenvuodenlupauksia viime vuosina, mutta muutama juttu olisi nyt mielessä. Lukea enemmän. Opetella käyttämään kameraa hieman monipuolisemmin (levottomien turistikuvien nappailun lisäksi). Edetä opinnoissa. Säästää tuleviin reissuihin…

Hyvää uutta vuotta, ystävät!

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, kuulumiset

Mars Matkalle!

joulukuu 28, 2015 by iinavi Leave a Comment

Viime keskiviikkoaamuna lähdimme kevyelle päiväpatikoinnille Matka-kanjonille. Kaupungin sisäiset bussiliput maksoivat 35 denaaria eli noin 50 senttiä, ja numero 60 karauttaa hyvin lähelle kävelyreitin alkupäätä. Jo itse bussimatka sosialismin aikaisessa natisevassa kulkupelissä, jossa kuski sauhuttelee sisällä ja näyttää olevan meitä lukuun ottamatta jokaisen kyytiläisen vanha tuttu, oli hintansa väärti.

Kanjonin toisella puolella mutkittelee noin kuuden kilometrin pituinen polku, jonka alkupäästä löytyy hotelli, ravintola ja venevuokraamo. Sääjumalatkin olivat meille suopeita ja ihastelun lomassa kuvia tuli räpsittyä useita kymmeniä, tässäpä niistä muutamia.






Tyytyväisen näköistä porukkaa! Ainoastaan huomattava pullojen ja muiden roskien määrä (harvassa olevien roskakorien takia?) etenkin polun alkupäässä harmitti.

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Skopje

Skopjessa sompaillen

joulukuu 25, 2015 by iinavi Leave a Comment


Makedonia, tuo piikki Kreikan lihassa (suosittelen perehtymään mm. kiistaan Makedonia-nimen käytöstä), sekä Aleksanteri Suuren että äiti Teresan kotimaa, paljastui budjettiystävälliseksi ja Skopje juuri sopivan kokoiseksi kaupungiksi parin päivän visiitille. Pääsimme molemmat tavaamaan kyrillistä tekstiä ja toteamaan omakohtaisesti, ettei kaikkia katuja ole nimetty, tai katujen nimiä ainakaan merkattu kyltein.



Shanti Hostel löytyi kuitenkin helposti linja-autoaseman läheltä. Puulämmitteisen, hippihenkisen hostellin ja sen matalien naapurikivitalojen lisäksi muutaman sadan metrin säteelle mahtui niin uudenkiiltävä Vero Center -ostoskeskus kuin kuvassa näkyvä hervantalaista kerrostaloa muistuttava kansallispankkikin.



Ja koska jokaisesta vanhasta kaupungista luonnollisesti löytyy vanhakaupunki, eikä niitä voi koskaan nähdä liikaa… Rapistunut kauneus ja kapeille kujille parkkeeratut elämän kolhuja nähneet Ladat ja Yugot, lapsikerjäläiset ja puoliksi luhistuneet talot pääsivät silti yllättämään ja hämmentämään, kun niitä vertasi vajaan kilometrin päässä sijaitseviin uutuuttaan kiiltäviin marmorisiltoihin.


Päädyimme Turist-nimiseen ravintolaan maistamaan tavce gravce -papuherkkua sekä ayran-juomaa, joka jäi Turkissa väliin. (Kuvitelkaa juovanne laihaa, suolaista piimää.) Paikan pahaenteisestä nimestä huolimatta selvisimme koko setistä alle viiden euron. Illalla ajauduimme vielä kansantavernaan seuraamaan paikallisten setien tanssahtelua sähköpianon tahtiin.


Maa on yksi Euroopan köyhimmistä ja se näkyy. Kaupunkia kuitenkin kunnostetaan kovalla kädellä ja matkalaisiin suhtauduttiin ystävällisesti ja mielenkiinnolla, kuten Sofiassa ja Pristinassakin – ehkä aikeissa on kähveltää turismituloja Kreikalta tulevaisuudessa yhä enemmän!

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Skopje

Hyvää joulua!

joulukuu 24, 2015 by iinavi Leave a Comment

Reissun päällä on ollut sen verran mukavaa, ettei konetta ole tehnyt mieli edes avata. Tässä silti lyhyttä yhteenvetoa viikon kulusta! Aion runoilla tarkemmin kustakin kohteesta myöhemmin, nyt on aika nauttia malesialaisen huonetoverimme valmistama jouluateria hostellilla.

Viime sunnuntaina matkustimme lautalla Bosporinsalmen yli Aasian puoleiseen Istanbuliin. Komean rantabulevardin lisäksi pubeja ja kahviloita näytti piisaavaan, illalla meidän oli kuitenkin aika jatkaa taivallusta.



Otimme yöbussin Sofiaan, jonka sumuiselle linja-autoasemalle saavuimme kahdeksan aikoihin. Sää oli niin hyytävä, että kamera pysyi visusti rinkassa ja lapaset kädessä kaupunkia kiertäessämme, Pekko onneksi taltioi päivän tunnelmia puhelimellaan. Matka jatkui Skopjeen jo samana päivänä kello neljän maissa. Tiistai meni sen keskustaa kolutessa, keskiviikkoaamuna teimme päiväretken läheiselle Matka-kanjonille ennen seuraavaa siirtymää.



Viiden euron minibussilla kosotimme Kosovon Pristinaan, jossa olemme parhaillaan.

Hyvää joulua itse kullekin, lähellä ja kaukana!

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Istanbul, kuulumiset, Skopje

Kissojen valtakunnassa

joulukuu 19, 2015 by iinavi Leave a Comment

Istanbul ei pettänyt. Jo Turkish Airlinesin lennolla pääsin nauttimaan itämaisesta ylellisyydestä ja ensimmäistä kertaa myös oikeasti maittavasta lentokoneruoasta. Airbnb-asunnon löytäminen yösydämellä oli helpommin sanottu kuin tehty, siinä vaiheessa kun selvisi, ettei kaikkia rakennuksia olekaan numeroitu vaan nimetty, eikä nimiä tietenkään ole merkitty karttasovelluksiin. Omistajan saimme onneksi kiinni puhelimitse ja tulemaan vastaan kamppailtuamme ensin hetken oikean suuntanumeron kanssa.



Eräs torstain ensimmäisistä kohteista oli Suuri basaari. Täältä mukaan tarttui vain turkkilaista herkkua ja tämänpäiväisellä toisella kierroksella muutama lasinalunen, mutta valikoimaa 60 kujalle kyllä mahtuu jäljitelmälaukuista antiikkimattoihin, ihan ähkyyn asti. Vierailimme myös pienemmällä ja luultavasti hieman edullisemmalla Egyptiläisellä basaarilla.


Turkin poliittinen tilanne näkyy hiljentyneinä turistivirtoina: joitakin aasialaisia ja venäläisiä ryhmiä oli liikkeellä, mutta vain muutamat länsieurooppalaiset erottuivat katukuvasta. Myyjien leipä lienee tiukassa, siksi mekin herätimme sisäänheittäjien huomion liikkuessamme missä päin kaupunkia hyvänsä. Moni tuli myös auliisti tarjoamaan neuvoja, jos pysähdyimme kadunkulmaan katsomaan karttaa, ja mainosti siinä sivussa nahkatavaraliikettään tuolla kulman takana tai Haga Sofian opastettua kierrosta, joka alkaisi ihan näillä minuuteilla…

Yli-innokkaita kaupustelijoita lukuun ottamatta täällä on saanut kulkea rauhassa, eikä pimeänkään aikaan ole tuntunut turvattomalta. Perjantai-iltana hipsiessämme Beyogluun hakemaan iltapurtavaa Istiklal Caddesin vartta kansoittivat iloisesti pulisevat ihmisjoukot.



Ja ne kissat. Omistajan elkein ne vetelehtivät ympäri kaupunkia ja nauttivat asukkaiden tarjoamista puitteista ja yleisestä ihailusta. Ehkä niiden erikoisaseman takia harvalukuisemmat kulkukoirat näyttävät sydäntäsärkevän surullisilta vaeltaessaan ympäriinsä.


Cihangirin alueelta näkyi paljon kiinnostavia ruoka- ja kahvipaikkoja, katutaidetta, vintagea ja sisustusliikkeitä. Hinnat kylläkin nousevat täällä lähelle Suomen tasoa.



Vastakohtia on paljon, ränsistyneille kaduille pysäköidyistä ökymersuista burkiin ja pikkumekkoihin, Sinisen moskeijan yltäkylläisistä koristeluista…


…hyvän tahdon varassa vaappuviin vanhoihin puutaloihin.


Myös turkkilainen aamiainen voitti puolelleen, samoin joka puolella myytävät tuorepuristetut mehut.


Kotikadulta bongattu hauska kyltti. Torvea soittamista ei arastella ja tien ylitys vaatii välillä uskallusta, tosin ystävälliset kuskit viittovat jalankulkijoita puikkelehtimaan ruuhkassa seisovien autojen välistä.

Huomenna käymme vielä Aasian puolella ja illalla jatkamme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Sofiaan.

Iina

Posted in: Reissussa Tagged: Balkan, Istanbul

Muualla

  • Flickr
  • Instagram
  • Linkedin
  • Twitter

Arkisto

  • › 2017 (10)
    • › huhtikuu
    • › maaliskuu
    • › helmikuu
    • › tammikuu
  • › 2016 (23)
    • › marraskuu
    • › lokakuu
    • › syyskuu
    • › kesäkuu
    • › huhtikuu
    • › helmikuu
    • › tammikuu
  • › 2015 (38)
    • › joulukuu
    • › marraskuu
    • › lokakuu
    • › syyskuu

Tagit

Amsterdam arkkitehtuuri Balkan Belgrad Berliini Bratislava Bryssel Budapest elokuvat Enschede festarit Genova ihmisoikeudet Interrail Istanbul joulu kahvi kahvila kasvit kirjat kirpputorit koti Kuala Lumpur kuulumiset Kööpenhamina Ljubljana Lontoo Luxemburg Marseille matkasuunnitelmat MUP opiskelu ostoksilla Praha Pristina ravintola Sarajevo sarjat sekalaiset sisustus Skopje Tampere Tokio työ vaatteet Varsova vinkit Wien

Etsi

Pinterest

Copyright © 2018 Iina V.

Omega Child WordPress Theme by Iina V.