Malesian ja Varsovan (lisää juttuja tulossa, lupaan sen!) lisäksi kuluneisiin kuukausiin on mahtunut muutakin. Sain kandin viimein pakettiin (enkä halua hetkeen kirjoittaa marjanpoimijoista tai jokamiehenoikeuksista) ja aloitin ensimmäiset maisterikurssit. Myös kesäkämppä Helsingistä ja heinäkuun Balkanin-loma varmistuivat. Ja mikä parasta, löimme isosiskojeni kanssa viisaat päämme yhteen ja perustimme yhteisen blogin!
Olen kehitellyt mielessäni jos jonkinlaista paluupäivitystä (ja samalla anteeksipyyntöä uskollisimmalle lukijalleni Minnalle). Kesä meni joutuisasti: oli ysistä viiteen-arkea, Flow, puutarhajuhlat, visiitit Turkuun ja Seinäjoelle. Nyt alan ensimmäistä kertaa vuosiin saada jämäkkää otetta opiskelusta – kandin ensimmäiset sivut on jo kirjoitettu, ja tarkoitukseni olisi ottaa paperit ulos alkuvuodesta.
10 faktaa-postauksia on hauska aina lukea ja matala kynnys kirjoittaa tauon jälkeen, ajattelin. Yritän kertoilla enemmän kuulumisia tässä syksyn mittaan!
–
1. Minua ei kannata pyytää makutuomariksi vaatekaupoille, sillä kirpparien koluamista lukuun ottamatta olen todella kehno shoppailija. Olen kärsimätön jonottaja enkä viihdy ketjuliikkeissä (tai hienommissakaan putiikeissa sen puoleen) mikäli minulla ei ole aikomustakaan (tai varaa) ostaa mitään. Ostotarpeen iskiessä suoritan tehtävän mieluiten yksin, jahka olen ensin tehnyt kartoituksen vaihtoehdoistani, oli kyse sitten sukista tai juhlapukimista.
2. Olen tarkka elinympäristöni siisteyden ja etenkin järjestyksen suhteen: tämä ei päde ainoastaan fyysisiin esineisiin, vaan esimerkiksi MacBookin roskakorin täyttyminen yhden (1!) tiedoston poistamisen jälkeen pakottaa minut tyhjentämään roskakorin joka kerta, kun poistan jotain. Argh. Imurointia kuitenkin inhoan.
3. Vielä lukion loppuessa B1-ruotsi oli B2-englantiin verrattuna mielestäni vahvempi kieleni. Toki osaamistaso oli matalampi, mutta toisen kotimaisen kielioppi, sanastot ja ääntäminen näyttäytyivät minulle suht johdonmukaisina kokonaisuuksina. Tästä olikin apua suorittaessani elokuussa monien kammoamaa virkamiesruotsin kurssia. Koen, että englantini on harjaantunut kunnolla vasta yliopiston ja ahkeran Netflixin rullaamisen myötä, ja onhan se ollut myös virallinen työkieleni jo kahden kesän ajan.
4. Unentarpeeni ja -lahjani ovat mitä ilmeisimmin jääneet kasvavan nuoren tasolle: saatan nukkua viikonloppuyönä kevyesti 12 tuntia, ja alle kahdeksan tunnin unet tuntuvat lähes aina riittämättömiltä. Myös päiväunet maittavat ja usein venähtävät siitä suositellusta 20 minuutista.
5. Kärsin esiintymisjännityksestä. Tämä ilmenee perinteisinä oireina, sykkeen noususta tutiseviin polviin ja hikoaviin kämmeniin, oli kyse sitten kymmenen tai viidenkymmenen hengen yleisöstä, itsensä esittelemisestä uudelle seurueelle tai esitelmän pitämisestä. Yleensä pelkään unohtavani kaiken mitä aion sanoa ja päädyn puhumaan liian nopeasti. Lavakammon kesyttäminen onkin yksi pitkän aikavälin tavoitteistani.
6. Kiinnostuin HTML-ja CSS-kielistä ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Koodien parissa askartelu kuitenkin unohtui vuosiksi, ja perehdyin niihin uudelleen vasta viime syksynä pusatessani tätä blogia kasaan.
7. Minulla on ristiriitainen suhde liikuntaan ja urheiluun (ja kannan pientä kaunaa yläasteen ja lukion liikunnanopetusta kohtaan.) Olen tullut siihen tulokseen, etten ole sali-ihmisiä, mutta olen harrastanut satunnaisina jaksoina ohjattua liikuntaa, joogaa ja lenkkeilyä, tosin en viime aikoina. Tykkään kävellä ja suosin rappusia.
8. Harrastuksista puheen ollen: ”Mitä harrastat?” on yksi inhokkikysymyksistäni. Pidän lukemisesta, mutta luen vähemmän kuin haluaisin. Sama juttu valokuvaamisen kanssa: kesän ajalta minulla on vain muutama hassu kuva. Kirjoitan (harvoin)? Kävelen? Katson Netflixiä?
9. Valokuvaukseen liittyen: viihdyn mieluiten kameran takana, vaikka olisikin mukavaa opetella olemaan rento ja luonnollinen kuvattava. Onnistun lähes aina olemaan silmät kiinni ja/tai suu auki salaman räpsähtäessä.
10. Suosin kasvisruokaa, mutta syön silloin tällöin kalaa ja äyriäisiä (käytännössä aina sushia) ja vanhemmillani riistaa. Ekologisten ja eettisten perustelujen ohella valintaani on vaikuttanut niinkin itsekäs syy kuin se, etten ole koskaan erikoisemmin pitänyt esimerkiksi sian- tai naudanlihan mausta, niitä kun ei kotonani juuri koskaan syöty, enkä etenkään lihan käsittelystä.
–
Siinä niitä nyt on, toivottavasti en ollut täysin ennalta-arvattava!
Betoninharmaa arki on laskeutunut asuntolan hyisille käytäville. Tiistain huikeaa The Wombats -keikkaa ja perjantain pienimuotoista viini- ja juustoiloittelua lukuun ottamatta päivät ovat kuluneet suunnilleen rytmissä koululle-kotiin-kauppaan-kotiin. Kehutun Shakespeare and Sons -kirjakaupan kävin kyllä tällä viikolla luotaamassa.
Näin lähikauppareissulla ensimmäisen paikallisen juopon ja podin ensimmäistä kertaa isoa Tampere-ikävää lueskellessani päivityksiä ainejärjestön vuosikokouksesta – yhtäkkiä olisin antanut omaisuuden siitä, että saisin olla mukana huutelemassa joulutorttu (oliko niitä edes viime kerroilla vai tekeekö tortunhimoni tepposet?) ja boolilasi kädessä.
Viimein minulle myös selvisi, minne tomaattini hävisivät joku aika sitten jääkaapista…
Betonisen arjen keskeltä löytyy positiivisiakin juttuja: kahden ratikkalinjan päätepysäkki löytyy ihan vierestä ja vaikka keskustaan köröttely kestääkin noin 40 minuuttia, olen opetellut hyödyntämään ajan lukemiseen. Mobiilidatan vuoksi tätä ei juuri koskaan tullut harrastettua Suomessa. Asuntolan henkilökunta on myös pehmennyt vajaan kahden kuukauden aikana: joku saattaa ohimennen hymyilläkin!
Juopoista, ruokavoroista ja matelevista kulkuyhteyksistä huolimatta; hyvä täällä on olla.
5. Ensimmäinen Airbnb-kokemus oli menestys. Oma huone parillakympillä per yö, ihanassa jugendkolmiossa Friedrichshainissa…
6. …kadulla nimeltä Sonntagstrasse! Kukapa ei haluaisia asua Sunnuntaikadulla?
7. Kaupungissa miltei kaikkea saa (tai miltei kaikkea ainakin markkinoidaan) vegaanisena. Esim. vodkaa.
7. …ja currywurstia! Uppoaisi lihansyöjäänkin täydestä kuin väärä raha.
8. Vodkasta puheen ollen – monissa Friedrichshainin vaatekaupoissa myytiin tuliaisuskottavaa hispterivodkaa. Jäi tällä kertaa kyllä ostamatta.
9. Club-Matea sen sijaan oli suorastaan välttämätöntä juoda päivittäin. Se on sangen halpaa, sitä myydään joka kulmassa, ja tyylikäs pullo kädessä kuljeskelu auttaa sujahtamaan itäberliiniläiseen mielentilaan.
10. Seikkailimme myös Kreutzbergissa ja Mitten ostoskaduilla. Shoppailusta emme villiintyneet, saaliit jäivät mustaan t-paitaan (Pekon) ja pariin Mujin matkapurnukkaan.
11. Sen sijaan tein löytöjä dm-kemikalioketjun oman Alverde-luonnonkosmetiikkamerkin valikoimasta: neljän euron puuteri ja neljän euron ripsiväri!
12. Zyankali Barissa maistoimme absintti- ja valkovenäläisjäätelöitä. ”Mielenkiintoinen” kuvaa makuja ehkä parhaiten.
13. Parissa kahvilassakin pistäydyttiin. Silo Coffee on kurkkaamisen arvoinen!
14. Sain pientä kipinää saksan opiskelun aloittamiseen. Lukioruotsin ja -venäjän rippeitä yhdistelemällä koin onnistumisen riemua bongaillessani tutun oloisia sanoja. Kartoffel!
15. Näin ollen voin oikeuttaa itselleni mahdolliset paluut Berliiniin opintomatkoina.
16. Vanheneminen tuntuu konkreettisesti ehkä siten, etten pysty enää syömään määrättömästi makeaa niin kuin männävuosina. Onneksi maailman paras matkaseura uhrautuu tarvittaessa jakamaan baklavan tai juustokakunpalan kanssani.
17. Ja siten, että hyvin nukkuminen tuntuu nykyään aina vain paremmalta idealta.
18. Pahinta kivalta reissulta palaamisessa on ehkä se, että on syönyt ennen lähtöä kaapit tyhjäksi eikä millään jaksaisi mennä kauppaan; niin vanha en sentään ole, että olisin oppinut varautumaan tähän.
19. Oispa falafelia.
20. Tai no, ikävintä on kyllä maailman parhaan matkaseuran hyvästely, vaikkakin hetkeksi vain.
21. Tässä kohtaa on hyvä muistella kulunutta vuotta ja todeta, miten hyvin asiat on loksahdelleet kohdilleen. Viime syntymäpäivän tienoilla vaihtoon lähtökin oli pelkkä epämääräinen haave vain.
Menin ja rukkasin blogin ulkonäköä mieleisemmäksi ja toivottavasti myös vähän selkeämmäksi. Varasimme Pekon kanssa pienen synttärimatkan Berliiniin – toive päästä sinne uudelleen toteutuukin siis aiemmin kuin osasin odottaa! Mietimme ensin Pariisia, mutta Saksa tuossa välissä tuntui rationaalisemmalta kohteelta mm. kulkuyhteyksien vuoksi. Student Agencyn edestakaiset bussiliput maksoivat 28 euroa, ei voi olla kuin tyytyväinen.
Muutakin odottamisen arvoista on luvassa – marraskuun ensimmäisellä viikolla lennähdys Lontooseen (Ryanairin liput sain viiteenkymppiin) ja saman kuun viimeisenä viikonloppuna saankin mieleisiä vieraita tänne!
Tällä viikolla lyödään kurssisuunnitelmat lukkoon, ts. palautetaan Erasmus-ohjelman Learning Agreement part II, kääritään hihat ja ruvetaan hommiin. Luentoja ja seminaareja minulla onkin vain maanantaista keskiviikkoon.
Lauantain kämppisristeilystä: seura oli hyvää, mutta en ehkä menisi toiste. Illallisversio kesti kolmisen tuntia ja vähempikin olisi kyllä riittänyt. Valitsimme edullisemman version (joka maksoi silti noin 25 euroa) ja vaikka aavistelinkin, ettei ruoka olisi kummoista, se onnistui alittamaan odotukset: nuhjuista salaattia, lihakönttejä, ranskalaisia kahteen tapan, kesken loppuvat jälkiruoat…. Vltava näyttää kyllä komealta pimeän aikaan, mutta siitä nauttiminen onnistuu myös käyskentelemällä joen vartta pitkin.
Ajattelin jakaa kanssanne joitakin pieniä juttuja, joihin tässä viime päivinä olen havahtunut.
– Rakastuin hapankaaliin. Syön sitä tätä kirjoittaessa suoraan purkista. Sauerkraut oli pitkään ei jatkoon -listallani maistettuani sitä kerran yläasteen ruokalassa (kuten oli ennen myös mm. sinihomejuusto, kenties ihan vaan nimen synnyttämien mielleyhtymien vuoksi) – mutta tämähän on hyvää ja halpaa superfoodia!
– Kuten taisin mainitakin, ruoka supermarketeissa ei ole juuri edullisempaa kuin Suomessa, ainakaan suosimieni tuotteiden kohdalla. Yksi lempparini, rasvaton luonnonjogurtti, on kiven alla – löysin yksiprosenttista versiota, mutta litran purkkeja en ole bongannut mistään. Maitorahkaa hieman yllättäen on kuitenkin tarjolla.
– Kolmas ruokaan liittyvä ilonaiheeni on se, että lähi-Lidlissä myydään tertuista tippuneet sinkkubanaanit valmiiksi pussitettuina puoleen hintaan. Banaanivallankumous Suomeenkin!
– Markkinoinnin professori on käyttänyt tähän mennessä ainakin kaksi oppituntia googlailemalla ja vertailuttamalla meillä Skodien ja muiden autojen kuvia ja näyttämällä amerikkalaisia kohudokumentteja, kahdella eri kurssilla.
– Kolumbialainen vierasluennoitsija kysyi ensimmäisellä luennollaan, tukeeko valtio tšekkiläisiä opiskelijoita taloudellisesti. Kaikki muut purskahtivat pilkalliseen nauruun, ja siinä hetkessä tajusin olevani luokan ainoa vaihto-opiskelija. Paikalliset mainitsivat asumistuen – 5400 korunaa eli noin 200 euroa vuodessa – niille, jotka asuvat eri paikkakunnalla kuin missä oppilaitos sijaitsee. Ihan hyvä muistutus etuoikeutetusta asemasta itse kullekin.
Ensi viikosta tulee jännä, tämä tyttö täyttää vuosia!
kiva että olet päätynyt tänne, Iinan tuoreeseen vaihtoblogiin. Edessä siintää aluksi kolme viikkoa jossain päin Eurooppaa – ensimmäinen pysäkki on Bremenissä, toinen Enschedessä – ja sen jälkeen neljä kutkuttavaa kuukautta Metropolitan University of Praguessa kauppatieteitä opiskellen. Pyrin läiskimään tänne ahkerasti kuvia ja kirjoittamaan niin oleskelusta Tšekeissä kuin (toivottavasti) pikku pyrähdyksistä muuallekin.
Malesian ja Varsovan (lisää juttuja tulossa, lupaan sen!) lisäksi kuluneisiin kuukausiin on mahtunut muutakin. Sain kandin viimein pakettiin (enkä halua hetkeen kirjoittaa marjanpoimijoista tai jokamiehenoikeuksista) ja aloitin ensimmäiset maisterikurssit. Myös kesäkämppä Helsingistä ja heinäkuun Balkanin-loma varmistuivat. Ja mikä parasta, löimme isosiskojeni kanssa viisaat päämme yhteen ja perustimme yhteisen blogin!